Lähi-idän rauha edellyttää historian ja tosiasioiden tunnustamista

Kirjoituksessa ei viitata Gazan sodan juurisyyhyn eli Hamasin 7.10.2023 tekemään terrori-iskuun, jossa murhattiin noin 1200, haavoitettiin yli 3000 ja kidnapattiin 251 pääosin israelilaista, joista 51 on edelleen Hamasin käsissä.

Israelin vetäydyttyä Gazasta 2005 ns. Land for Peace -periaatteella palestiinalaiset olisivat voineet kehittää siitä kukoistavan oman valtion, mutta Hamas päätti investoida saamansa avustusmiljardit aseisiin ja tunneleihin sekä pyrkiä Israelin tuhoamiseen.

Kaupunkisodankäynnin uusi standardi

Tieto 50 000 kuolleesta perustuu Hamasin terveysministeriön antamiin lukuihin. John Spencer, yksi maailman johtavista kaupunkisodankäynnin asiantuntijoista West Point -sotilasakatemiassa, on todennut Newsweek-lehdessä, että Israel on luonut uudet standardit kaupunkisodankäyntiin surmansa saaneiden taistelijoiden ja siviilien suhdeluvun ollessa Gazassa 1:1,5. Tämä on Spencerin mukaan ennätyksellisen alhainen tavanomaisen suhdeluvun ollessa 1:9.

YK:n Israel-vihamielinen vinouma

Viittaus Yhdistyneisiin Kansakuntiin Lähi-idän konfliktin tasapuolisena ratkaisijana on perusteeton, mikä selviää YK:n äänestystilastoista: UN Watch -järjestön mukaan YK:n yleiskokous on tuominnut Israelin vuodesta 2015 alkaen 170 kertaa, kun kaikki muut YK:n 192 jäsenmaata ovat saaneet osakseen yhteensä vain 76 tuomitsevaa päätöslauselmaa.

YK:n ihmisoikeusneuvosto on vuodesta 2005 alkaen tuominnut Israelin 108 kertaa, muiden jäsenmaiden saatua yhteensä 109 tuomiota. Maailman terveysjärjestö WHO on vuodesta 2015 alkaen antanut tuomitsevia päätöslauselmia ainoastaan Israelille, vaikka sen terveydenhuoltoa pidetään yhtenä maailman kehittyneimpänä ja sen sairaaloissa on hoidettu niin gazalaisia kuin muitakin palestiinalaisia.

Sama antisemiittinen politisoituminen vaivaa Kansainvälistä rikostuomioistuinta ICC:tä, jonka jäsenmaista Saksan, Ranskan, Belgian ja Unkarin johtajat ovat indikoineet, etteivät he noudata Israelin johtajista annettuja pidätysmääräyksiä. ICC tai mikään muukaan tuomioistuin ei ole todennut Israelin tekevän kansanmurhaa Gazassa.

Historia ei kiinnosta palestiinalaisten kannattajia

Israel sai länsirannan haltuunsa Jordanialta ns. kuuden päivän puolustussodassa vuonna 1967, kun Egypti, Syyria, Jordania, Irak ja Libanon hyökkäsivät Israeliin – ja hävisivät. Israel ja palestiinalaishallinto sopivat ns. Oslon sopimuksissa (1993, 1995) länsirannan jakamisesta A-, B- ja C-alueisiin, joista C-alue jäi kokonaisuudessaan Israelin siviili- ja turvallisuushallinnon alaisuuteen ja lähes kaikki israelilaisasutukset ovat ko. alueella.

Kun sekä kirjoittajat että YK:n jäsenten enemmistö vastustavat israelilaisten läsnäoloa länsirannalla, herää kysymys, miksei yksikään juutalainen saisi asua Israelin muinaisilla sydänmailla, Juudeassa ja Samariassa? Jos tämä ei ole apartheidia, niin ei sitten mikään.

Suojellakseen kansalaisiaan Israel on rajoittanut palestiinalaisten kulkua rakentamalla palestiinalaisalueiden ympärille turva-aidan, mikä on pudottanut sieltä Israeliin tehtyjen terrori-iskujen määrän murto-osaan.

Palestiinalaisille ennätysmäärä apua

Oslon rauhantutkimusinstituutin (PRIO) mukaan palestiinalaisalueille on annettu kansainvälistä apua 1993–2020 yli 40 miljardia dollaria, mikä tekee palestiinalaisista yhden maailman suurimmista avun saajista asukasta kohden. Valitettavasti tätä apua on mennyt korruptioon, juutalaisvihaan yllyttämiseen ja terrorismin tukemiseen.

Historian ja tosiasioiden tunnustaminen toisi aitoja mahdollisuuksia rauhanrakentamiseen Lähi-idässä. Muuten siitä on turhaa edes kirjoittaa.

Risto Huvila
Suomi-Israel Yhdistysten Liiton puheenjohtaja

Linkki TS:n alkuperäiseen kirjoitukseen https://www.ts.fi/lukijoilta/6619746
Tähän artikkeliin on lisätty väliotsikoita ja linkkejä, joita alkuperäisessä kirjoituksessa ei ollut.